Nyt se sitten on rikki. Mun Nyyti. Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ja video vieläkin enemmän, niin tässä ikävää todistusaineistoa.
Eka video on jo vuoden takaa. Nyytillä on ollut noita oireita jo pitkään, mutta nyt ne on alkanut olla todella useaan toistuvia. Ekan kerran se on kävellyt noin jo joskus vajaa 2-vuotiaana uimisen jälkeen. Pentujen jälkeen keväällä 2013 niitä alkoi olla enemmän, jolloin kiikutin Nyytiä fyssarille, akupunktioon ja neurokirurgille tarkempiin tutkimuksiin. Selän röntgenissä (09/13) oli tällainen muutos, mutta sitä ei silloin pidetty merkittävänä: ” L7/S1 hermoaukko on vähän tiivis, muuten välilevytiloissa ei sairauteen viittaavaa”.
Selkäjumeja on tästä lähtien ollut melko paljon, ja niitä on saatu kivasti hoidettua aina auki fyssarin käsittelyssä. Raju ja nopealiikkeinen koira kun on, niin olen jotenkin tuudittautunut vähän siihen että se nyt vaan tuppaa menemään jumiin. Tuota outoa ”vammakävelyä” ja takajalkojen pompottelua on ollut aina välillä, aina ainoastaan kylmien vuodenaikojen aikaan ja sen jälkeen jos Nyyti on ollut jonkin aikaa samassa asennossa jännittyneenä, yleensä siis esim. autossa istumisen jälkeen. Oon ollut mielestäni aina tarkka lämmittelyjen, jäähdyttelyjen ja koiran takittamisien kanssa, joten nyt ei onneksi ole peiliin katsomisen paikka.
Oireet paheni jonkin verran keväällä 2014, ja meidän fyssarin suosituksesta vein Nyytin uudestaan Espoon Eläinsairaalaan tutkimuksiin. Siitä otettiin tällöin selän magneettikuva, joka oli pääsääntöisesti melko siisti ja olin tosi huojentunut. Saatiin lupa jatkaa treenaamista ja normaalia elämää. Hoitanut ell epäili että sektioarpi olisi mahdollisesti aiheuttanut kiinnikkeitä, ja niitä hoidettiin laserilla.
Nyt lokakuun lopulta marraskuun alkuun Nyyti on oireillut tosi paljon. Lokakuussa treenasin vielä melko tiuhaan, lanneselän jumit auottiin fyssarilla ja normaali arki jatkui. Kolmen päivän treeniputken jälkeen Nyyti yhden treenin loputtua piti oikeaa takajalkaansa ilmassa ja liikkui tosi jäykästi. Pidin sen tuon jälkeen levossa treeneistä, mutta se alkoi ”vammakävelemään” ihan normaaleilla aamulenkeilläkin. Tuo toka video on yhdeltä aamukävelyltä. Huutelin Facebookissa apua ja yllättävän monella oli kokemusta samankaltaisista oireista bordercollieillaan. Nyytillä oireiden alkamisesta kestää melko kauan että se alkaa kävelemään normaalisti ja rennosti, yleensä siihen menee reilu 2 km. Satunnaisesti oireet lakkaavat, jos se saa ns. jotain muuta ajateltavaa, esimerkiksi terästäytyy vastaan tulevan koiran takia tai saa hakea mun pudonneen hanskan tms. Se ei missään vaiheessa oireiden ollessa päällä vaikuta onneksi kipeältä tai muuten levottomalta.
Yhtenä iltana kaivoin onneksi esiin vielä sen selän magneettilausunnon, ja löysin kohdan jota en silloin pitänyt merkityksellisenä, varsinkin kun olin saanut kehoituksen jatkaa normaalia elämää. ”L7/S1 välilevy hyvin lievästi pullistuu spinaalikanavaan, ei aiheuta cauda equina kompressiota, tässä kohdassa myös dorsaalipuolella pieni ”luupiikki” (Lig. flavum) joka vähän kaventaa spinaalikanavaa dorsaalipuolelta.” Otin hädissäni yhteyttä meidän fyssariin, joka onneksi oli ollut kartalla koko ajan! Olin silloin lähettänyt lausunnon hänellekin, ja ammattilaisena oli bongannut muutoksen ja hoitanut Nyytiä koko ajan se huomioiden. Otin yhteyttä myös Nyytiä hoitaneeseen neurokirurgiin, jonka ohjeen mukaan meillä on nyt lääkitykset menossa. Jatkosuunnitelmat selviävät ensi viikolla. Nyyti on nyt onneksi ollut oireeton. En usko että lääkkeillä on tässä vaiheessa ollut suurta merkitystä, oireet lakkasivat levon avulla 4 vrk ennen lääkityksien alkamista.
Nyt tulevaisuus ja oireiden syy on kuitenkin vielä auki. Onko välilevynpullistuma edennyt ja painaako se jotain hermoja? Vai onko kyseessä joku muu neurologinen sairaus? Toivon että oireille löytyy syy ja ikävä epätietoisuus tulevaisuudesta ja mahdollisista hoidoista selviää. Yllättäen myös Nyytin Saana-sisko on alkanut oireilemaan samalla tavalla nyt syksyn aikana. Muutama yö on tullut valvottua ja muutamat itkut itkettyä. Mutta näillä mennään, kaikista kiitollisin mä olen siitä että Nyyti ei vaikuta kipeältä. Lisäksi olen saanut ihan hurjasti tukea niin netin kautta kuin ihan oikeassa elämässä.
Nyt kun mun kalenteri tyhjeni treeneistä ja koesuunnitelmista (hei hei tämän kauden karsinnat!), niin huomaa miten tiiviisti sitä on rakentanut elämänsä tokon ja ihanien pitkien lenkkien ympärille. Eipä ole hetkeen talo kiiltänyt näin kirkkaasti ja luettujen kirjojen pino on suurempi kuin lukemattomien. Toisaalta on ollut aika kova eroahdistus treenaamisesta, toisaalta osa minusta nauttii kun saa vain olla ja puuhailla kotijuttuja. Olen kyllä käynyt kuokkimassa ja liikkuroimassa treeneissä, niin ei ihan tipahda kärryiltä miten treenikaverit edistyy.
Muutama päivä sitten saatiin nauttia erikoisesta valoilmiöstä, auringosta. Tässä marraskuun kansikuvatytöt:
Ja tämän kaiken kurjan terveysmurhevuodatuksen loppuun ilouutinen: Anna-Leena ja Neo kisasivat kolmannen EVL1:n ja Neo on nyt FI TVA Myytin Fiksu ja Kypsä. Huippua! Onnea!
https://uanblogi.wordpress.com/2015/10/31/valioyksilo/
Ihana valioyksilö Neo. Kuva: Anna-Leena Väätänen
Bordercolliet Nyyti, Ness ja Nipsu 
Hei!
Voi kurjuus Nyytin oireita :(
Pakko kommentoida, sillä omalla bordercolliella Metkulla on ollut vuosien varrella hieman samalta näyttäviä oireita. Metku satutti tapaturmaisesti selkänsä nuorena ja suurinpiirtein vuosi tästä se alkoi oireilemaan nostelemalla takajalkojaan ja kävelemällä muutenkin hyvin samannäköisesti kuin Nyyti videolla. Metku tutkitiin, rötgenkuvattiin ja kuvista löytyi pienenpientä uudisluumuodostumaa nikamavälistä L7/S1. Ortopedin mukaan ei ole varsinainen spondyloosi ja hän oli sitä mieltä ettei tule leviämään muihin nikamaväleihin (niin kuin ei ole levinnytkään). Sen sijaan kyseisessä nikamavälissä jatkaa todennäkösesti kasvuaan ja oireet voivat myöhemmin voimistua jos/kun muutos alkaa painamaan hermoja. Kyseinen L7/S1 väli on siitä ongelmallinen että siihen kohdistuu väkisinkin koiran liikkuessa paljon liikettä ja Metkunkaan selkä tuskin olisi niin pienillä muutoksilla oireillut, jos muutos olisi toisessa kohtaa.
Selkää on hoidettu vuosien varrella satunnaisilla kipulääkekuureilla ja levolla. Lisäksi olen tietysti yrittänyt vahvistaa selkälihaksia, huolehtinut siitä että Metku pääsääntöisesti liikkuu lenkeillä ravilla ja käyttänyt hieronnassa sekä osteopaatilla. Metku on Nyytin tapaan aika kiihkeä koira. Se ei pahemmin säästele itseään eikä valita pieniä vaivoja. Muutamaan otteeseen selkä onkin päässyt kipeytymään pahasti ennenkuin olen havahtunut tilanteeseen.
Metku on pystynyt jatkamaan harrastuksiaan diagnoosistaan huolimatta. Agilityn jätin tietysti pois, mutta tokoa ja paimennusta ollaan edelleen tehty. Olen kuitenkin yrittänyt treenata säästeliäästi ja jättänyt vähemmälle treenille liikkeitä joissa selkään kohdistuu runsaasti rasitusta joko vauhdin ja nopeiden pysähdysten tai kiertymän takia. Metkun selkä onkin pysynyt varsin hyvänä ja takajalkojen oireilua sillä ei ole esiintynyt enää vuosiin. Nykyään jos se jotain kohtaa oireilee, niin jumeja tulee etuosaan ja tarkemmin sanottuna vasempaan etujalkaan. Kun rasituksen pitää maltillisena Metku on oireeton, mutta jos sen antaa mielensä mukaan hulluna juosta ja riehua se käyttää kroppaansa todennäköisesti sen verran väärin että etuosa rasittuu enemmän ja jumeja syntyy.
Toivottavasti Nyyti tulee kokonaan kuntoon!!
Paluuviite: 5 kk leikkauksesta | Unna, Nyyti & Ness